80 Days

Analysoinut Appwesome

Kun valitsen mobiiliroolipeliä, mietin ensin, haluanko toimia jatkuvasti vai pysähtyä lukemaan ja punnitsemaan valintoja. 80 Days sopii ennen kaikkea jälkimmäiseen: se rakentaa matkasta päätösten sarjan, jossa reitti, raha ja käytettävissä oleva aika vaikuttavat siihen, millaiseksi seikkailu muodostuu. Se ei ole peli, johon tartun nopean toiminnan vuoksi, vaan tarinallinen matka, johon on mukava palata, kun haluan tehdä yhden harkitun siirron kerrallaan.

Millainen pelipäivä sinulla on mielessä?

Pelityyli ratkaisee, viihtyykö tässä. Jos haet taisteluita, tarkkaa ajoitusta tai jatkuvasti muuttuvia toimintakohtauksia, tämä ei todennäköisesti ole paras valinta. Jos taas nautit lukemisesta, vaihtoehtojen vertailusta ja siitä, että päätöksellä on myöhemmin seurauksia, pelin rytmi tuntuu luontevalta. Sen roolipeli rakentuu ennen kaikkea Passepartoutin näkökulmasta tehtävistä ratkaisuista, ei hahmon nopeasta ohjaamisesta.

Minulle tämä on ollut parhaimmillaan tilanteissa, joissa voin keskittyä hetkeksi yhteen matkan vaiheeseen: odottaessa, rauhallisena iltana tai lyhyellä tauolla, jolloin en halua opetella monimutkaisia ohjaimia. Tarinalliset valinnat tekevät lyhyestäkin pelikerrasta merkityksellisen, mutta lukeminen vaatii silti huomiota. Jos ympärillä on hälyä tai haluan pelata vain muutaman sekunnin, kirjan kaltainen eteneminen ei tunnu yhtä kätevältä kuin kevyt pulmapeli.

Reitin suunnittelu on muutakin kuin nopeimman yhteyden valitsemista

Matkan kiinnostava jännite syntyy siitä, ettei lyhin tai ilmeisin reitti välttämättä ole paras. Aika ja raha kuluvat eri tavoin, ja matkasuunnitelmassa on huomioitava myös se, mitä voi tapahtua perillä tai siirtymän aikana. Käytännössä yritän välttää sitä, että tuijotan vain karttaa: jos valinta säästää aikaa mutta jättää kukkaron liian tyhjäksi, myöhemmät vaihtoehdot voivat kaventua. Reittiä kannattaa arvioida koko matkan näkökulmasta, ei vain seuraavan pysähdyksen perusteella.

Yksi hyödyllinen tapa pelata on pitää ennen tärkeää lähtöä pieni tilannekatsaus: paljonko aikaa on jäljellä, millainen rahatilanne on ja kuinka paljon epävarmuutta olen valmis hyväksymään. Tämä ei poista yllätyksiä, mutta auttaa huomaamaan, milloin nopea ratkaisu on oikeasti riskialtis. Jos taas jokainen valinta tuntuu liian varovaiselta, matkasta voi tulla pelkkää aikataulun optimointia. Itse jätän joskus tarkoituksella tilaa kiinnostavalle haaralle, vaikka se ei näyttäisi paperilla täydelliseltä.

Pelissä tarjolla olevien reittien ja kulkuneuvojen vertailu palkitsee kärsivällisen lukijan. En suosittelisi yrittämään muistaa kaikkea ulkoa ensimmäisellä pelikerralla. Parempi on tarkistaa vaihtoehdot silloin, kun päätös tulee vastaan, ja hyväksyä, ettei jokaista kiinnostavaa paikkaa voi välttämättä mahduttaa samaan suunnitelmaan. Juuri rajallisuus tekee valinnoista tuntuvia: yhden suunnan valitseminen merkitsee myös joidenkin muiden mahdollisuuksien sivuuttamista.

Miksi tarina kantaa pidemmälle kuin yksittäinen matka

Phileas Fogg ja Passepartout antavat klassiselle lähtöasetelmalle tutun rungon, mutta pelaajan huomio pysyy siinä, miten matka käytännössä etenee. Hahmojen välinen suhde ja tapa kohdata uusia ihmisiä tekevät pysähdyksistä enemmän kuin pelkkiä siirtymäpisteitä. Tapahtumia kannattaa lukea ajatuksella: jokin keskustelu voi vaikuttaa siihen, millaisena näen tilanteen tai minkä vaihtoehdon uskallan valita. Peli toimii näin myös lukukokemuksena, ei vain reittipelinä.

Tarina ei tunnu vahvimmalta silloin, kun yritän arvata yhtä oikeaa loppuratkaisua. Minusta kiinnostavampaa on seurata, millaisen version matkasta omat valintani synnyttävät. Jos jokin päätös johtaa hankalaan tilanteeseen, se ei välttämättä tarkoita, että pelasin väärin; vastoinkäymiset kuuluvat tällaisen seikkailun luonteeseen. Tämä on tärkeä odotus, sillä täydellisen tehokas suoritus ja mieleenpainuva kertomus eivät aina ole sama asia.

Uudelleenpelaamisessa kannattaa kokeilla erilaista asennetta eikä vain vaihtaa yhtä reittivalintaa. Yhdellä kerralla voi yrittää edetä mahdollisimman suoraan, toisella ottaa enemmän aikaa keskusteluille ja sivupoluille. Kun lähestymistapa muuttuu, samatkin tilanteet näyttäytyvät eri tavalla. Tämä on pelin vahvempi syy palata sen pariin kuin pelkkä tavoite nähdä mahdollisimman monta tapahtumaa: omat prioriteetit muuttavat sitä, mitä pidän onnistuneena matkana.

Mikä on 80 Days?

80 Days on interaktiivinen seikkailupeli, jossa pelaajat astuvat Phileas Foggin uskollisen palvelijan, Passepartoutin, rooliin. Tehtäväsi on navigoida maailman ympäri 80 päivässä, mikä kuulostaa helpolta, mutta voin luvata, että se on kaikkea muuta kuin suoraviivaista. Pelin kehittäjä Inkle on onnistunut luomaan kiehtovan ja monimutkaisen maailman, jossa valinnoillasi on merkitystä.

Pelin kulku

Peli alkaa Lontoosta, ja siitä eteenpäin kaikki on käsissäsi. Voit valita reitit, kulkuneuvot ja jopa matkakumppanit. Jokaisella valinnalla on vaikutuksia matkasuunnitelmaasi ja aikatauluusi. Peli tarjoaa yli 150 kaupunkia tutkittavaksi, ja jokainen niistä on täynnä omia ainutlaatuisia tapahtumia ja haasteita.

Pidän siitä, kuinka seikkailu yhdistää strategiaa ja tarinankerrontaa. Sinun on mietittävä tarkkaan, miten käytät resurssisi, kuten rahaa ja aikaa. Jos teet vääriä päätöksiä, saatat jäädä jumiin odottamaan seuraavaa laivaa tai junaa, mikä voi maksaa sinulle arvokkaita päiviä.

Graafinen tyyli ja äänimaailma

Pelin visuaalinen ilme on yksinkertainen mutta tyylikäs. Kartta-animaatiot ja kaupunkinäkymät ovat kauniisti toteutettuja, ja ne auttavat sinua uppoutumaan tämän maailman seikkailuihin. Myös äänimaailma on hyvin tehty, mikä tekee matkustamisesta entistäkin immersiivisempää. Jokainen kaupunki on äänimaisemaltaan erilainen, mikä todella lisää autenttisuuden tunnetta.

Ilme palvelee ennen kaikkea matkan seuraamista. Kartta auttaa hahmottamaan, miten yksittäinen valinta sijoittuu laajempaan reittiin, ja kaupunkien näkymät antavat pysähdyksille oman tunnelmansa. En odottaisi realistista simulaatiota matkustamisesta tai näyttävää toimintapeliä, vaan visuaalista tyyliä, joka tukee kertomusta. Jos pelaan pieneltä puhelimen näytöltä, arvostan sitä, ettei kokemuksen viehätys nojaa pelkkiin yksityiskohtaisiin toimintakohtauksiin.

Äänimaailma on mukava lisä, mutta pelin tärkein vahvuus ei ole äänen näyttävyys. Tarinan lukeminen ja päätösten pohtiminen ovat keskiössä, joten pelaan sitä mielelläni myös silloin, kun en voi keskittyä ääniin. Jos haluan pelin, jonka tunnelma syntyy ensisijaisesti musiikista tai nopeista äänivihjeistä, valitsisin toisenlaisen vaihtoehdon. Tässä ääni täydentää matkaa sen sijaan, että se yksin kantaisi kokemusta.

Tarina ja hahmot

Yksi pelin suurimmista vahvuuksista on sen tarinankerronta. Käsikirjoitus on loistava, ja hahmot ovat monimutkaisia ja kiinnostavia. Passepartoutin ja Foggin välinen vuorovaikutus on täynnä huumoria ja jännitystä. Lisäksi matkallasi kohtaamasi hahmot lisäävät seikkailuun yllätyksiä ja juonenkäänteitä.

Peli ei pelkästään seuraa Vernen alkuperäistä tarinaa, vaan se antaa sinulle mahdollisuuden luoda oman seikkailusi. Tämä tekee pelistä erittäin uudelleenpelattavan, sillä jokainen pelikerta on ainutlaatuinen. Jokainen päätös muokkaa tarinaa, mikä tarkoittaa, että et koskaan koe samaa seikkailua kahdesti.

Kenelle tämä sopii paremmin kuin tavallinen mobiilipeli?

Roolipelien sisällä tämä asettuu lähemmäs interaktiivista romaania ja matkasuunnittelua kuin taistelupainotteista seikkailua. Tavalliseen vuoropohjaiseen roolipeliin verrattuna painopiste ei ole taistelukierrosten rakentamisessa tai hahmon jatkuvassa kehittämisessä, vaan siinä, miten luet tilanteita ja valitset etenemistavan. Se on hyvä vaihtoehto lukijalle, joka haluaa vaikuttaa tarinaan, mutta ei kaipaa jatkuvaa toimintaa.

Jos taas etsit avointa maailmaa, jossa voi vapaasti vaeltaa ilman tiukkaa aikarajaa, matkaseikkailun tavoite voi tuntua rajoittavalta. Samoin perinteinen strategiapeli voi sopia paremmin, jos haluat keskittyä järjestelmien optimointiin ja selkeisiin voittoehtoihin. Tässä tarinan sävy ja valintojen seuraukset ovat yhtä tärkeitä kuin tehokkuus. En siis suosittelisi sitä ihmiselle, jota turhauttaa lukea vaihtoehtoja ennen päätöstä tai hyväksyä se, ettei kaikki mene suunnitelman mukaan.

Se sopii hyvin myös pelaajalle, joka pitää klassisista matkakertomuksista mutta ei halua vain seurata valmista juonta sivusta. Vernen lähtökohta antaa matkalle tunnistettavan suunnan, samalla kun omat päätökset tekevät etenemisestä henkilökohtaisempaa. Jos et tunne alkuperäistä tarinaa, se ei ole syy jättää peliä väliin: kiinnostus syntyy ennen kaikkea matkasta ja sen varrella tapahtuvista kohtaamisista.

Arjen käyttö: miten pelata ilman että kiire pilaa kokemuksen

Kuvittele tavallinen työmatkan odotushetki tai rauhallinen ilta kotona. Avaan pelin, tarkistan seuraavan siirtymän ja luen tilanteen ennen kuin teen päätöksen. Jos olen menossa pian takaisin muihin asioihin, voin edetä yhden selkeän valinnan verran ja palata myöhemmin miettimään seuraavaa osuutta. Tällainen käyttö sopii pelin tarinalliseen rytmiin paremmin kuin se, että yrittäisin ahmia pitkän osuuden kiireessä ja unohtaisin, miksi jokin valinta tuntui tärkeältä.

En silti käsittelisi jokaista pelikertaa pelkkänä pikaisena tarkistuksena. Tarinan yksityiskohdat ja eri vaihtoehtojen sävyt jäävät paremmin mieleen, kun annan niille hieman rauhaa. Jos tiedän, että käytettävissä on vain lyhyt hetki, valitsen mieluummin sopivan kohdan lopettaa kuin teen hätäisen päätöksen vain saadakseni ruudulla näkyvän etenemisen valmiiksi. Tämä on pieni mutta käytännöllinen tapa välttää se, että peli tuntuu kiireiseltä juuri silloin, kun sen pitäisi olla harkitseva.

Yksi epäselvältä tuntuva valinta ei myöskään vaadi täydellistä ennakkosuunnitelmaa. Voin tarkastella tarjolla olevia vaihtoehtoja, miettiä niiden vaikutusta aikaan ja rahaan ja sitten valita sen, joka vastaa omaa tavoitettani. Jos tavoittelen mahdollisimman sujuvaa matkaa, valitsen eri tavalla kuin silloin, kun haluan nähdä, mihin uteliaisuus vie. Tämä oma tavoite kannattaa pitää mielessä, sillä muuten pelin useat kiinnostavat mahdollisuudet voivat tuntua vain hankalalta päätöskuormalta.

Mitä kannattaa hyväksyä ennen kuin sitoutuu matkaan?

Selkein kitka on se, että valinnat voivat sulkea ovia. En voi olettaa näkeväni kaikkea yhdellä kertaa, eikä päätöksen seurauksia aina voi arvioida täydellisesti etukäteen. Jos haluan pelata niin, että jokainen valinta johtaa parhaaseen mahdolliseen tulokseen, voin alkaa epäröidä. Minusta tämä epävarmuus on osa pelin viehätystä, mutta se ei sovi kaikille: osa pelaajista nauttii enemmän siitä, että peli kertoo selvästi, mikä on oikea ratkaisu.

Myös lukemisen määrä on todellinen valintakriteeri. Pelaaja, joka haluaa mahdollisimman paljon pelillistä tekemistä ja vähän tekstiä, saattaa kokea etenemisen verkkaiseksi. Toisaalta juuri teksti antaa tilaa hahmoille ja tekee valinnoista ymmärrettäviä. Jos luen yleensä mielelläni tarinapelejä, tämä painotus on etu; jos puhelinpelini ovat tavallisesti lyhyitä reaktiohaasteita, kannattaa odottaa erilaista rytmiä.

Toinen käytännön kauppa on suunnittelun ja yllätyksen välillä. Huolellinen reittien ja resurssien punnitseminen auttaa, mutta liiallinen varovaisuus voi viedä spontaaniuden. En yritä tehdä jokaisesta pysähdyksestä täydellistä laskutoimitusta. Kun kiinnostava tapahtuma houkuttelee sivuun alkuperäisestä suunnitelmasta, päätän, arvostanko juuri nyt enemmän aikataulua vai tarinaa. Näin strategia pysyy välineenä, eikä muutu koko kokemuksen ainoaksi tarkoitukseksi.

Hinta, saatavuus ja käytännön valinta

Peli maksaa 5,49 euroa, joten kyse on maksullisesta ostoksesta eikä ilmaisesta kokeilusta. Itse arvioisin hintaa sen perusteella, kuinka paljon arvostan kirjoitettua tarinaa ja uudenlaisten reittien kokeilemista, en sen perusteella, kuinka monta minuuttia saan yhdellä pelikerralla. Yli 100 000 asennusta ja 4,4:n keskiarvo 8,7 tuhannen arvostelun perusteella kertovat, että pelillä on löytänyt yleisönsä, mutta ne eivät takaa, että sen hidas, lukemiseen nojaava tyyli sopii juuri minulle.

Arvostelujen määrästä on silti hyötyä odotusten asettamisessa: kyse ei ole tuntemattomasta kokeilusta, mutta suosio ei muuta sitä, että ostoksen arvo riippuu omasta pelimausta. Noin 1,9 tuhatta kirjallista arviota antaa mahdollisuuden perehtyä muiden kokemuksiin, jos haluan ennen ostoa tarkistaa, millaisena he kokevat kerronnan ja tahdin. Käytän lukuja taustatietona, en päätöksen korvikkeena. Olennaisin kysymys on edelleen, haluanko käyttää puhelimella aikaa lukemiseen ja reittien pohtimiseen.

Ikäluokitus PEGI 3 tekee selväksi, että peli on luokiteltu hyvin nuorillekin sopivaksi, mutta se ei kerro, viihtyykö lapsi pitkien tekstijaksojen ja suunnittelun parissa. Jos ostan peliä nuoremmalle pelaajalle, miettisin ensisijaisesti lukemisen sujuvuutta ja sitä, kiinnostaako häntä matkakertomus. Pelin hinta ja luokitus ovat eri asioita: ikämerkintä auttaa sopivuuden arvioinnissa, kun taas maksullisuuden mielekkyys riippuu siitä, kuinka innokkaasti peliin palataan.

Androidilla vähimmäisvaatimus on käyttöjärjestelmä 4.4, ja nykyinen versio on 1.6a5. Ennen latausta tarkistaisin oman laitteen yhteensopivuuden kaupan sivulta ja varmistaisin, että ostan oikeasta sovelluskaupasta. Peli on julkaistu 15. joulukuuta 2014, joten kyse ei ole uudesta julkaisusta; vanhempi julkaisuaika ei itsessään kerro, sopiiko kokemus nykyiseen laitteeseeni tai makuuni. Jos etsin nimenomaan aivan uusinta mobiilipelityyliä, tämä ei ole ilmeisin valinta.

Kuinka paljon aikaa ja kärsivällisyyttä tämä vaatii?

Yksi tavallinen kysymys on, pitääkö peliä pelata pitkiä yhtäjaksoisia jaksoja. Sen valintapohjainen rakenne sopii myös vaiheittaiseen etenemiseen, mutta tarinan seuraaminen on miellyttävämpää, jos muistan aiemmat tapahtumat ja omat tavoitteeni. En lupaisi, että jokainen lyhyt käynti tuntuu täydeltä pelikerralta; joskus parhaat päätökset vaativat sen, että luen tilanteen rauhassa. Tämä on eri asia kuin reaaliaikainen peli, jossa lyhytkin sessio on automaattisesti intensiivinen.

Kannattaa myös varautua siihen, että ensimmäinen läpipeluukerta ei ole täydellinen kierros kaikista vaihtoehdoista. Tarinan uudelleenpelattavuus perustuu osin siihen, että eri suunnitelmat tuottavat erilaista sisältöä, joten kaikkea ei tarvitse yrittää nähdä kerralla. Jos olen taipuvainen aloittamaan pelin uudelleen heti yhden epäonnistuneeksi tulkitsemani päätöksen jälkeen, muistutan itseäni siitä, että odottamaton lopputulos voi olla juuri se kertomus, jonka tämä pelikerta tarjoaa.

Kehittäjä ja pelin tunnistettava ote

Brittiläinen inkle Ltd tunnetaan tässä yhteydessä tarinallisen pelisuunnittelun tekijänä, ja sen ote näkyy siinä, miten lukeminen, valitseminen ja maailman tutkiminen liittyvät toisiinsa. En koe matkustamista irrallisena valikkona, vaan tarinan kehyksenä, jossa reitin suunnittelu ja ihmisten kohtaaminen täydentävät toisiaan. Tämä tekee pelistä erityisen houkuttelevan lukijalle, joka haluaa tehdä kertomuksessa päätöksiä, mutta voi olla heikompi myyntivaltti pelaajalle, joka arvioi roolipeliä ensisijaisesti toimintajärjestelmien perusteella.

Myös klassisen lähtökohdan käyttö tuntuu tässä tarkoituksenmukaiselta: tuttu maailman ympäri matkustamisen asetelma auttaa ymmärtämään tavoitteen, mutta ei pakota seuraamaan yhtä ainoaa valmista polkua. Käytän sitä vertailukohtana, en lupauksena siitä, että tunnen kaikki alkuperäisteoksen yksityiskohdat. Peliä voi lähestyä omana matkaseikkailunaan, jossa tuttu nimi antaa lähtösysäyksen ja omat valinnat ratkaisevat, millaisia muistoja kierroksesta jää.

Tarina ja hahmot

Yksi 80 Days -pelin suurimmista vahvuuksista on sen tarinankerronta. Pelin käsikirjoitus on loistava, ja hahmot ovat monimutkaisia ja kiinnostavia. Passepartoutin ja Foggin välinen vuorovaikutus on täynnä huumoria ja jännitystä. Lisäksi matkallasi kohtaamasi hahmot lisäävät seikkailuun yllätyksiä ja juonenkäänteitä.

Peli ei pelkästään seuraa Vernen alkuperäistä tarinaa, vaan se antaa sinulle mahdollisuuden luoda oman seikkailusi. Tämä tekee pelistä erittäin uudelleenpelattavan, sillä jokainen pelikerta on ainutlaatuinen. Jokainen päätös muokkaa tarinaa, mikä tarkoittaa, että et koskaan koe samaa seikkailua kahdesti.

Loppupäätelmät

Kaiken kaikkiaan tämä on loistava mobiilipeli, joka tarjoaa syvällisen ja mukaansatempaavan pelikokemuksen. Se on täydellinen niille, jotka rakastavat seikkailuja ja strategiaa. Pelin maailmalle ja tarinalle on helppo antautua, ja se tarjoaa tuntikausia viihdettä.

Jos kaipaat peliä, joka haastaa sinut ajattelemaan ja tarjoaa samalla visuaalista ja tarinankerronnallista nautintoa, 80 Days voi olla juuri oikea valinta sinulle. Hyppää siis mukaan seikkailuun ja katso, pystytkö kiertämään maailman 80 päivässä!

Oma suositukseni eri pelaajille

Suosittelisin tätä ihmiselle, joka pitää lukemisesta, haluaa vaikuttaa tarinaan ja nauttii siitä, että matkan suunnittelu asettaa päätöksille panoksia. Se on myös hyvä valinta, jos klassisen seikkailun idea houkuttelee mutta valmiin kertomuksen seuraaminen tuntuu liian passiiviselta. Harkitsisin ostosta erityisesti silloin, kun palaan mielelläni samaan peliin eri tavoitteella ja hyväksyn, ettei yksi pelikerta näytä kaikkea.

Jättäisin sen väliin, jos haluan ensisijaisesti nopeatempoista toimintaa, paljon suoraa ohjaamista tai jatkuvan palkintojen tulvan. Samoin jos tekstipainotteinen peli tuntuu puhelimella rasittavalta, maksullisen latauksen hyöty voi jäädä vähäiseksi. Tällöin jokin lyhyisiin pulmiin tai toimintaan keskittyvä peli sopii paremmin kuin tarinallinen roolipeli, vaikka sen aihe tai maine kiinnostaisi.

Minulle ratkaiseva kysymys ei siis ole, onko peli yleisesti hyvä, vaan haluanko juuri nyt matkakertomuksen, jossa suunnitelmaa pitää sovittaa tilanteisiin. Jos vastaus on kyllä, sen vahvuudet osuvat kohdalleen. Jos taas haluan pelata ilman lukemista tai tehdä päätöksiä kiireessä, valitsisin toisenlaisen mobiilikokemuksen. Tällä odotuksella 80 Days on helppo suositella harkitsevalle seikkailijalle, joka haluaa itse päättää, millaiseksi maailman ympäri tehty matka muodostuu.